Aconcagualle voi nousta useaa eri reittiä pitkin. Yleisin käytetty reitti on ns. Normal Route joka ei sisällä teknistä kiipeilyä.
Muita mahdollisuuksia nousuun ovat Polish Glacier Direct tai Polish Glacier Traverse (= False Polish). Lisäksi muita reittejä on French Route , South West Route , Argentine Route ja Mendocinian Route.
Kaikkiaan nousureittejä on 33 eri puolilta vuorta.
Vuori on hyvin suosittu kohde kiipeilijöille kaikkialta maailmasta,
yhtenä syynä lienee se että se kuuluu ns. Seven Summits joukkoon eli on yksi mantereiden korkeimmista huipuista. Se on usein myös harjoitteluvuori ennen Himalajan 8tonnisille nousua.
Aconcagualle noustiin ensi kertaa jo vuonna 1897, silloin sveitsiläinen
Mathias Zurbriggen onnistui huipulle asti.
Myös suomalaiset on tuttu näky vuosittain Aconcaguan rinteillä , ensimmäinen
finski taisi huiputtaa vuoren vuonna 1990.
Käyttämämme reitti Normal Route lähtee läheltä Puente del Incaa (2725m), Horcones nimisestä paikasta josta trekataan ensin Confluencia leiriin (3300m) jossa vietämme muutaman päivän akklimatisoitumassa ja vierailemme hieman korkeammalla Plaza Francian leirissä 4200 metrin korkeudessa. Sitten pitkä vaellus varsinaiseen perusleiriin Plaza de Mulasiin (4260m) josta löytyy kaikki mahdolliset palvelut , tietysti kohtuullista korvausta vastaan....
Plaza de Mulasissa yövytään useita öitä ja päivisin trekataan korkeammalle akklimatisoitumaan ja samalla kannetaan varusteita yläleirejä varten.
Lopullisessa nousussa perustamme yläleirejä Camp Canada (4910m), Nido de Condores (5250m) ja Camp Berlin (5900m). Huiputukseen on tarkoitus lähteä White Rocks eli Blanco Roca leiristä (6100m).
Vuorelta palattuamme nautimme muutaman päivän Mendozan kuuluisista pihveistä ja punaviinistä jonka jälkeen lomailemme vielä jokusen vuorokauden maan pääkaupungissa Buenos Airesissa ennen kotiinpaluuta.
